Suomalainen liikennevakuutus – sadassa vuodessa hioutunut timantti

Vakuutusalan oppikirjassa todettiin aikoinaan, että vakuutus on vaikea tuote. Se pitää paikkansa – kuluttajan on usein vaikea hahmottaa ostamastaan vakuutuksesta kaikkia nyansseja. Liikennevakuutuksen osalta vaikeuskerrointa lisäävät monet järjestelmätason asiat, jotka on rakennettu suojaamaan vahingonkärsinyttä ja varmistamaan, että vakuutus on tasapuolinen kaikille. 

Liikennevakuutusta pidetään monesti pakollisena pahana, joka on otettava, koska laki niin vaatii. Valtaosa meistä selviää liikenteessä kolaroimatta koskaan, ja liikennevakuutuslaskun kohdalla tuntuu, että maksaa turhasta. Kun vakuutuksen tuomaan turvaan ei joudu varaamaan, ei osaa arvostaa sen hienouksia.

Liikennevakuutuksen perinteinen ydin on vastuuvakuutus, josta korvataan ajoneuvon aiheuttamat vahingot ajoneuvon ulkopuolella olleille. Tästä meillä Suomessakin on lähdetty liikkeelle. Jo vuonna 1914 senaatin lainvalmistelukunta halusi meille vakuutusmuodon, jolla automobiilin omistaja voisi onnettomuuden tapahtuessa lieventää omaa korvausvelvollisuuttaan.  

Vuoden 1925 ensimmäisessä pakollisessa liikennettä varten myönnetyssä vakuutuksessa korvattiin omaisuusvahingot, mutta henkilövahinkojen osalta vain kuolemaan tai pysyvään ansionmenetykseen johtaneet vahingot. Alkuaikoina vastuuta kannettiin nimenomaan muille aiheutetuista vahingoista. Tätä korosti myös nimensä mukaisesti vuoteen 1960 voimassa ollut autovastuulaki.  

Vuosisadan mittainen kehitys on johtanut nykyiseen liikennevakuutuslakiin ja siihen, että meillä on yksi maailman kehittyneimmistä ja kattavimmista liikennevahinkojen korvausjärjestelmistä. Lisäksi vakuutuksen tekeminen ja ylläpitäminen on poikkeuksellisen helppoa. Suomalainen liikennevakuutus on sadassa vuodessa hioutunut timantti.  

Sähköiset palvelut ovat Suomessa arkipäivää  

Oletko joskus lainannut kaverin tai perheenjäsenen ajoneuvoa? Monessa maassa se olisi kiellettyä, sillä ajoneuvoa ei saa käyttää kukaan muu kuin vakuutussopimuksessa käyttäjäksi ilmoitettu henkilö. Suomessa auton lainaaminen on sallittua, ja vieläpä ilman lisävakuutusmaksua.  

Meillä moni muukin asia on tehty kuluttajan kannalta helpoksi. Vakuutussopimuksesi olet tehnyt kätevästi vakuutusyhtiön sähköisissä palveluissa, joissa aiemmat vakuutus- ja vahinkohistoriasi on otettu huomioon ilman, että olisit joutunut toimittamaan papereita tai selvityksiä sähkölaskuistasi tai muista asuinpaikkaasi todistavista paperikuiteista. Et joudu viemään papereita rekisteröintiin tai liimaamaan vakuutustarroja papereihin.  

Vakuutusyhtiöillä on laaja vapaus hinnoittelussa, eikä pakollista, säänneltyä taulukkoa aiempien vahinkojen vaikutuksista vakuutusmaksuun ole. Säästyt myös vakuutustodistuksen irrottamiselta ja sen laittamiselta auton ikkunan muovitaskuun. Vakuutuksesi uudistuu vuosittain automaattisesti ilman eri toimenpiteitä. Jos et käytä autoasi, voit netissä tehdä helposti ja halvasti liikennekäytöstä poiston, joka välittyy vakuutusyhtiölle, etkä maksa vakuutusmaksua poiston ajalta.  

Usko tai älä, kaikki edellä mainitut hankalat käytännöt ovat eurooppalaista todellisuutta vielä tänäkin päivänä – muista maapallon kolkista puhumattakaan. Suomessa me olemme kehittäneet lainsäädäntöä ja sähköisiä palveluita vuosikymmenien ajan, jotta kuluttajien asiointi olisi mahdollisimman helppoa. 

Hintavertailun haasteena erilaiset korvauskäytännöt 

Euroopan unionissa on säädetty, että myös vahingon aiheuttaneen ajoneuvon matkustajien vahingot pitää korvata. Meillä ei ole tyydytty tähän, vaan korvausten piiri on laajempi. Kansainvälisessä vertailussa Suomi ja muut Pohjoismaat ovat täysin poikkeuksellisia, sillä niissä myös ajoneuvon kuljettajalle itselleen aiheutuneet henkilövahingot korvataan hänen omasta liikennevakuutuksestaan. Kolikon kääntöpuolena on se, että nämä vahingot luonnollisesti nostavat vakuutuksen hintaa. Se näkyy erityisesti kaksipyöräisillä ajoneuvoilla, joissa kuljettajaa ei suojaa ajoneuvon pelti tai muut turvarakenteet. 

Muissa maissa kuljettajan omia vahinkoja varten on erillinen lisämaksullinen vakuutus, joka ei välttämättä ole pakollinen. Näin meilläkin oli vuoteen 1968 asti. Tämä kuljettajan lisäturva usein unohtuu, kun liikennevakuutusten hintoja vertaillaan kansainvälisesti.  

Hintavertailua vaikeuttavat myös erot lakisääteisten korvausten määrissä. Tavallista on verrata suomalaisen vakuutuksen hintaa ulkomaiseen vähimmäistason vakuutukseen, josta maksetaan vain lakisääteisen minimitason korvaukset. Tällöin kuljettaja vastaa henkilökohtaisesti kaikista yli korvausrajan menevistä kuluista, eli maksaa ne itse. Lisäturvaa voi toki hankkia lisämaksusta, mutta hintavertailussa nämäkin summat usein unohtuvat.  

Suomessa sen sijaan liikennevakuutus kattaa henkilövahingot ilman ylärajaa ja omaisuusvahingot 5 miljoonaan euroon asti. Kyseessä ei ole mikään ihan pikkujuttu. Vakavan loukkaantumisen kustannukset saattavat nimittäin vuosien saatossa nousta miljooniin euroihin. Vakuutus kattaa sairaanhoidon ja kuntoutuksen, ja lisäksi siitä maksetaan tarvittaessa eläkettä, toimeentuloa sekä monia muita korvauksia. Jossain maissa ne kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmän korvattaviksi. Suomessa sekä kuljettajan itsensä että muiden vahingot korvataan täysimääräisesti. Poikkeuksellista tämäkin. 

Korvauskäytäntöjä linjaa puolueeton lautakunta 

Vahingot korvataan riippumatta siitä, missä ajoneuvoa käytettiin, tai oliko se rekisteröitävä vai ei. Vakuutusyhtiö arvioi ja maksaa riidattomat korvaukset ilman tarkkaan eriteltyjä vaatimuksia tai asianajajan avustuksella laadittavaa kirjelmää.  

Jos vakuutusyhtiön päätös ei tyydytä, käytössä on maksuton ja puolueeton liikenne- ja potilasvahinkolautakunta LIIPO. Korvauskäytäntö on LIIPO:n linjaamana yhteneväistä eri vakuutusyhtiöissä ja kaikissa vahingoissa. Liikennevahinkojen korvauksista johtuvien oikeudenkäyntien määrä on tämän vuoksi hyvin vähäinen.  

Syyttömälle osapuolelle korvausten saaminen ei Suomessa edellytä edes sitä, että vahingon aiheuttaneelle ajoneuvolle on hankittu lakisääteinen liikennevakuutus. Liikennevakuutuskeskus korvaa näissä tapauksissa syyttömän osapuolen vahingot yhtä kattavasti, kuin jos ajoneuvo olisi ollut vakuutettu. Sen sijaan ilman vakuutusta ajellut kuljettaja ei saa korvausta omista vahingoistaan.  

Vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamissa vahingoissa lopullisiksi maksumiehiksi eivät joudu muut vakuutuksenottajat, vaan varat pyritään keräämään laiminlyöntimaksuina vakuuttamisvelvollisuudesta laistaneilta. Järjestelmän ansiosta vakuuttamattomien ajoneuvojen määrä on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen alhainen.  

Suomessa korvausta maksetaan myös joistain sellaisista ajoneuvoista, joita ei tarvitse vakuuttaa, kuten työkoneista ja sähköpyörätuoleista. Näissäkin tapauksissa korvauksista vastaa Liikennevakuutuskeskus. Vahingonkärsineen turvaverkosta on pyritty tekemään mahdollisimman aukoton. 

Kaikesta tästä muodostuu vakuutuksen hinta, joka on kansainvälisesti vertailtuna hyvinkin kohtuullinen. Kuluttajan vakuutuslaskun loppusummasta ei kuitenkaan kaikki päädy vakuutusyhtiölle. Neljännes laskusta menee valtiolle: Vakuutusmaksuveroa on 24 prosenttia ja liikenneturvallisuusmaksua 1,3 prosenttia. Lisäksi vanhojen vahinkojen rahoittamiseen menee 12 prosenttia. Jäljelle jäävä osuus käytetään kaiken edellä mainitun rahoittamiseen. Tuolla rahalla saa maailman parasta liikennevakuutusta.

Janne Jumppanen

Kirjoittaja toimii Liikennevakuutuskeskuksen johtajana.

Suomalainen liikennevakuutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Liikennevakuutuskeskuksen edeltäjä, Suomen Automobiilitariffiyhdistys, perustettiin 1.10.1923.